Hienoa, olen kännissä uskottavampi!

posted in: arvostus | 0

Nyt ei auta vaikka kuinka istuisin käsieni päällä ja purisin hampaat yhteen. Minun on vain saatava tämä sanottava ulos. Kiitos Tom Laine, kun postasit tämän taulukon!

Olen monella areenalla nostanut esiin lukihäiriön, minun ja kaikkien muidenkin. Jokainen, joka on joskus osallistunut koulutuksiini, tietää tämän. Oheinen taulukko ei tullut täysin yllätyksenä, mutta herätti taas sen tunteen, että jotain on sanottava ääneen, koska leipätyöni on työnhakuvalmennus.

Taulukon mukaan some-päivitysten kirjoitus- ja kielioppivirheet vaikuttavat negatiivisimmin mahdolliseen rekrytointiin kuin känniset valokuvat hakijasta. Itse osallistuin hiljattain keskusteluun työhakemusten sisällöstä. Eräs keskustelija ilmoitti, että hän on hyvn tarkka siitä, että hakemus on kirjoitusasultaan virheetön, piste. Riippumatta haettavasta tehtävästä. Kysyin ystävällisesti, että mikä on tilanne videohakemusten osalta, saako olla puhevikaa kuten esim. ärrä-virhe puheessa. Vastausta odotellessa.

Lukihäiriö on tänä päivänä jo todella tuttu termi ja yllättävän moni siitä kärsii. Se, kuinka leimaava se on edelleen, on yllätys. Olen usein muistutellut ihmisiä siitä, että jos vertaa lukihäiriötä ja puhevikaa toisiinsa, niin puheviasta sinua saattaa joku hölmö lapsena kiusata, mutta lukihäiriöstä saat kuulla koko ikäsi, aikuisilta, alansa ammattilaisilta ja asiattomasti. 

Olen itse saanut diagnoosin viikkoa ennen yo-kirjoituksia ja tottakai se on määrittänyt uskoa omiin kykyihin todella voimakkaasti. Siihen asti koin olevani tavallista tyhmempi ja sitä vahvisti opettajien kommentit "miksi et voi yhtään keskittyä tuohon kirjoittamiseen. Aina vaan teet samoja kirjoitusvirheitä!"  

 

Suosittelen tutustumaan oheiseen HS:n artikkeliin aiheesta. Siinä on myös usealle silmiä avaava tekstiosuus, joka näyttää lukihäiriöisen todellisuuden. Miksi omissa koulutuksissani asia nousee usein esille, on se, että olen erittäin epävarma kirjoittamaan esim. fläppi-tauluun lukihäiriöni takia. Olen oppinut puhkaisemaan paineen toteamalla, että virheitä saattaa tulla ja silloin asia on käsitelty ja virheet menettävät merkityksensä puolin ja toisin.

Rohkeasti edelleen kirjoittelen sinne tänne täällä somessakin, koska kännisiä kuviakaan ei ole paljon tarjota. Tärkeimmät tekstit tarkistutan osaavilla, tottakai. En usko, että kirjoitusvirheet mitätöivät osaamista ja ammattitaitoa, mutta toimii usein vahvana jarruna omassa päässä. Surullista on, että paljon kallisarvoista potentiaalia jää silloin käyttämättä. Jatkan edelleen omalla tielläni ja toivottavasti koulutuksieni kautta saan herätettyä aina jonkun tunnistamaan omat mahdollisuudet ja unohtamaan haasteensa, mikä tahansa se onkaan. 

Kumpi sinulla vaikuttaa mielipiteeseen vahvemmin, kännikuvat vai kirjoitusvirheet? Kummasta mainitset helpommin työkaverillesi?

Leave a Reply